Tere taas! Tuli vähän pidettyy breikkiä tossa kaikesta, kun oli Porissa käymässä asuntonäytöissä jaja tättädää, sieltähä se nappas vihdoin! Oma kämppä! Ens viikonloppuna ois muuttokin jo. Vihdoin omaa rauhaa ja takas kavereiden keskuuteen. Hyvin vahvat fiilikset, että tulee parantaa tätä mun tän hetkistä fiilistä. Ainakaan ei tarvi olla niin paljon omissa oloissa.
Tuli siinä samalla reissulla vihdoin nähtyä Turmion Kätilötkin livenä! Ja ei kyllä tullu petyttyä ja kun uusinkin levy nappaa erittäin paljon nii jee. Ei kai siinä muuta, hah. Eiköhän sitä uudestaakin tule mentyä kun tulee mahdollisuus.
Tämä viikko onki menny aikalailla taas oman mielen syövereissä. Nyt kun muuttaa niin mitä sitten? Tavallaan ollut aika hukassa täällä äidillä punkatessa koko kesän, vaikka aluksi joo oli kivaa olla perheen kesken ja näin, mutta pidemmän päälle tuli ne vanhat jutut taas pinnalle mitkä tekivätkin mun viimeisimmistä vuosista aika helvettiä.
Ensimmänen juttu ainakin johon on pakko skarpata, on tää omakuva mikä mulla on ollut aina. Jotenkin nähnyt ittensä aina muita huonompana ja että mun identiteetillä ei oo mitään merkitystä. Kunhan muilla on kivaa niin enköhän mä siinä sivussa sitte tule kanssa. Kunhan olen näkymättömissä ja jossain siellä taka-alalla.
Joo, aina lukenu että ihmisten ei kannattais laittaa tälläsiä juttuja nettiin, ettei joudu jossain kohti tulilinjalle että ihmiset pääsee mun ihon alle, kun tietää jotain mun pään sisäsistä ajatuksista. Mutta oma mielipide siitä on, että helvetti ihan sama. Mä haluan saada sen oman ääneni esille ja jos joillakin ihmisillä on saman tyyppistä fiilistä niin tietää ainakin ettei ole yksin. Tää asia kuitenkin on sellainen, että joutuu tekemään tosi paljon töitä pienin askelin, että saavuttas sen ''onnellisuuden'' ja löytää oman arvon. Itteäänhän sitä pitäiskin pitää aina tärkeimpänä, koska kenen muunkaan tämä oma elämä olis.
Mut ei mitään, jos joku lukee niin feel free to comment tai muuta!
