Selvittiin sit kuitenkin tähänkin ikään asti, 21. Tai no synttärit oli jo itsenäisyyspäivänä, mutta niiku normaalisti, menee hetki sisäistää, että kuis ''vanhoja'' sitä ollaan jo. Tänään tässä illalla aloin pohdiskelemaan millanen vuos tää 2015 onkaan ollut. Jos totta puhutaan niin montaa selvää mielikuvaa siitä ei ole jäänyt käteen. Sumu vois olla paras mahdollinen kuvaava sana. Ainoat muistot, joita kykenee muistelemaan on ne pari auringonpilkahdusta. Kun pystyi..no elämään. Tietenkin tulee ne seinätkin mieleen, joita päin on menty. Kun se vanha tuttu ja turvallinen onkin poissa. Mitäs siitä jääkään käteen, tyhjyys.
Taidan jättää pohdinnat tähän, koska tämän hetkisestä ajatuksenkulusta ei saa oikein mitään järkevää sanoiksi puettua. Tänään, tai no muutenkin tietty, kaipasin vaihtelua ulkoseen olemukseen ja hiusväri muuttui. Ei kai enää ollu niin smurffi fiilis, haha.
